Viime viikonlopun Oldenburg-körungin kiistaton tähti oli De Nirosta oleva ori, joka valittiin körungin voittajaoriiksi ja myytiin huutokaupassa lähes miljoonalla eurolla Andreas Helgstrandille. Nyt on käynyt ilmi, että oriilta on poistettu aiemmin irtopala toisesta kintereestä. Tapaus on herättänyt keskustelua jälleen kerran siitä, miten irtopaloihin tulisi jalostukseen käytettävillä hevosilla suhtautua. Eri näkökulmia asiaan pohditaan myös Horses International -sivuston mielipidekirjoituksessa.
Hollannissa linja on tiukka, jalostusoreilla irtopaloja ei sallita muuten kuin aivan poikkeuksellisissa tapauksissa hevosen laadun ollessa niin hyvä, että se kompensoi mahdollisia puutteita terveydentilassa. Hollanti myös julkaisee tilastoa irtopalalöydösten perityvyydestä. Saksassa puolestaan asiaan suhtaudutaan huomattavasti suopeammin. Irtopalaongelmat eivät yleensä edes tule suuren yleisön tietoisuuteen, koska kyseisiä tietoja ei Saksassa juurikaan julkaista. Muut maat ja kantakirjat kulkevat pääasiassa näiden kahden välimaastossa käsitellen riittävän laadukkaat irtopalahevoset poikkeustapauksina. Tällainen on esimerkiksi DWB-ori Sezuan, joka on hyväksytty synnyinmaassaan Tanskassa irtopalasta huolimatta ja olikin Tanskan tämän kauden toiseksi käytetyin kouluori. Ruotsissa Sezuania ei hyväksytty, mutta sen sijaan KWPN-ori Bretton Woods sai jalostusoikeuden siellä OCD-löydöksistä huolimatta. Bretton Woods on hyväksytty myös mm. Hollannissa.
Tosiasia on kuitenkin, että irtopalat ovat tietyssä määrin perityviä, mutta se kuinka paljon niistä on todellisuudessa haittaa hevosen ratsunuralle, on hyvin yksilöllistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti