Tapahtuma oli myös loistava esimerkki siitä, mitä yhteistyöllä saadaan aikaan. Viime aikoina kasvatuskenttää voimakkaasti eri suuntiin repineet eri tahojen kannanotot oli nyt jätetty taka-alalle ja töitä tehtiin hartiavoimin yhteisen asian eteen. Pääosin talkootyönä toteutettu tapahtuma vaati järjestäjiltä lukemattoman määrän työtunteja. EBEF:in toimijoina olivat Suomen Hannover-yhdistys, Suomen trakehnerhevos-yhdistys Oldenburg Verband sekä Ratsujalostusliitto, Hämeen hevosjalostusliitto ja Suomen Hippos. Lisäksi tapahtumaa oli tukemassa mittava määrä sponsoreita, jotka omalta osaltaan mahdollistivat erinomaisen palkintotason, yhteensä jaossa oli yli 3000 euroa rahaa sekä arvokkaita esinepalkintoja. Suomen Hannover-yhdistyksen puheenjohtaja Miia Ojalan mukaan järjestäjien tunnelmat tapahtuman jälkeen ovat erittäin positiiviset. "Pysyimme aikatauluissa ja saimme koko shown vietyä läpi ilman suurempia ongelmia", hän summaa.
Kasvua joka osa-alueella
Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna toista kertaa. Viime vuodesta kasvua
tapahtui niin ohjelman sisällön kuin osallistujamäärienkin suhteen. Uutta tänä
vuonna olivat mm. nuorten oriiden epävirallinen katsastusluokka sekä 3- ja
4-vuotiaiden ryhmäratsastusluokat. Pääpaino oli kuitenkin viime vuoden tapaan
maitovarsoissa ja Open Sale –luokissa, joiden keskeisenä tavoitteena oli saada
mahdollisimman paljon myynnissä olevia varsoja ja nuoria hevosia näytille
samaan tapahtumaan, potentiaalisten ostajien silmien alle. Oldenburg-liiton
Niina Okkosen mukaan tapahtuma poikikin kauppoja heti paikanpäällä ja myös
niin, etteivät ostajat välttämättä olleet tulleet tapahtumaan ostoaikeissa,
mutta mieleisen varsan löydyttyä kaupat kuitenkin tehtiin. Ilahduttavaa oli
myös se, että katsomossa näkyi kilparatsastajia. Toivottavaahan olisi, että
Suomessa kasvatetut tulevaisuuden toivot päätyisivät heidän käsiinsä ja
saisimme nähdä radoilla entistä enemmän suomalaisia hevosia. Ja kenties
joukosta nousisi seuraava Donnperignon kansainväliselle huipulle asti. Okkonen kertoo tapahtuman nauttineen tähän asti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tukea. Hanke kuitenkin päättyy tänä vuonna eli jos ja kun tapahtuma halutaan toteuttaa myös tulevina vuosina, pitää rahat saada kokoon muualta. Ulkomaisten tuomareiden, esittäjien, tilavuokrien ja muiden kulujen kattaminen ei ole mikään helppo tehtävä. Pelkillä osallistumismaksuilla ei makseta koko lystiä. ”Siksi meillä onkin iso pähkinä purtavaksi miten saamme jatkossa kaiken onnistumaan ilman, että meidän täytyy mennä kasvattajien kukkarolle, sillä sitä me emme tietenkään haluaisi tehdä”, pohtii Okkonen.
Paikalla olleet saksalaistuomarit pitivät myös tapahtumaa onnistuneena. Useaan otteeseen kävi ilmi, että he näkevät EBEF:in kaltaisen, usean kantakirjan yhteistyön erittäin positiivisena asiana. Varsat ja nuoret hevoset olivat hyvin valmisteltuja, hienossa kunnossa esitettyjä ja laadukkaita. Orikasvattaja Heinrich Ramsbrockin mukaan varsat olivat yleisesti ottaen vastaavaa tasoa kuin Saksassa. Oldenburg-tuomari Karsten Kühl puolestaan kehui erityisesti estesukuisten varsojen laatua. Tasosta kertoo myös se, että yli puolet tapahtumassa Oldenburgiin rekisteröidyistä varsoista sai Fohlenprämie-tittelin. Käytännössä kyseinen titteli myönnetään keskimääräistä paremmille varsoille. Varsojen arvostelussa kannattaa kuitenkin aina huomioida se, että kaikille varsoille tapahtuman ajankohta ei ole paras mahdollinen. "Jos varsa ei tässä tapahtumassa saanut tunnustusta, saattaa se silti myöhemmin kehittyä huippuyksilöksi", Niina Okkonen muotoilee.
Lisää potentiaalista ostajakuntaa kaivataan
Kuten jo edeltä on käynyt ilmi, EBEF:in keskeinen tavoite oli suomalaisten varsojen ja ylipäätään suomalaisen kasvatustyön markkinoiminen. Tapahtuma itsessään toimiikin mainiona näyteikkuna ja markkinointikanavana. Toivomisen varaa on kuitenkin edelleen siinä, miten yleisö ja ostajaehdokkaat löytävät tiensä kyseiseen tilaisuuteen. Myös Suomen Hannover-yhdistyksen Ojala olisi toivonut tapahtumaan vielä
enemmän yleisöä ja mahdollisia ostajia. Hän arveleekin yleisen
maailmantaloudellisen tilanteen heijastelevan myös Suomen ratsuhevosmarkkinoihin ostajien vähyydellä. Yleisesti ottaen vaikuttaa edelleen siltä, että suomalaiset eivät ensisijaisesti etsi varsoja vaan jo valmiiksi koulutettuja, vähintään ratsastajaan totutettuja hevosia. Varsojen hinnoitteluun kaipaisi myös paikoitellen realismia. Päämääränä jokaisella kasvattajalla on tietenkin se, että varsan myyntihinta kattaa varsasta aiheutuneet kulut ja siitä jäisi vielä vähän voittoakin. On kuitenkin ymmärrettävää, että ostajan näkökulmasta Keski-Euroopasta edullisempaan hintaan saatava vähintään yhtä laadukas varsa houkuttelee. Tosiasia on, että Suomen olosuhteissa kasvatuskulut ovat suuremmat kuin Keski-Euroopassa. Pelkästään se, että varsa on syntynyt Suomessa, ei kuitenkaan ole ominaisuus, jolla voi oikeuttaa laatuun nähden liian korkean hintatason. Etenkin, kun tällä hetkellä joka puolella hevoskaupassa vallitsevat ostajan markkinat. Mutta hulluhan ei ole se, joka pyytää vaan se, joka maksaa.
Joka tapauksessa yhteenvetona voi todeta, että suomalainen kasvatustyö on hyvällä tiellä ja täältä löytyy laatua sitä hakeville. EBEF:in myyntivarsojen videot ovat kaiken kansan nähtävillä YouTubessa, joten nyt kipinkapin varsaostoksille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti